Olen ollut nyt kotona poissa työelämästä viime toukokuusta lähtien. Jäin sairaslomalle supistelujen takia noin kuukautta ennen äitiysloman alkua. Siten ennen olen ollut työelämässä yhtämittaisesti valmistumiseni jälkeen vuodesta 2001.
Muutos oli kieltämättä ihan odotettu, varsinkin kun raskaus oli äärimäisen toivottu. On ollut hyvin erilaista viettää päiviä kotona ilman herätyskelloa, sähköpostia, kokouksia, tapaamisia, palavereja, työpuheluja yms. Pienen vauvan kanssa toki on ollut niin paljon uutta ihmeteltävää yösyöttöineen, että en koe hommien varsinasesti vähentyneen, mutta sisällöltään päivät ovat aivan uudenlaisia.
Tyllerömme ollessa vasta kolmen kuukauden ikäinen, bongasin viime lokakuussa mielenkiintoisen ja haastavan työpaikan Hesarissa. Päätin hakea sitä puhelintiedustelun jälkeen ja selvittää voisinko olla valittavissa tehtävään. Prosessi kesti pitkään ja aiheutti asiaan kuuluvaa vakavaa pohdintaa työelämään palaamisesta, lapsen hoidon järjestelyistä, omista ja perheeni arvoista liittyen oman lapsen hoitoon, omasta urasta ja omista ammatillisista tavoitteista. Lopputulemana jäin valinnassa lopulta kakkoseksi, mutta sain hyvin positiivista palautetta omista mahdollisuuksistani tulevaisuudessa.
Nyt tämä ulkomaille muuttohan olisi ollut todella ikävä yllätys uudelle työnantajalle, joten ehkä on hyvä siinäkin mielessä, että en tullut valituksi. Nykyiselle työnantajalle en ole vielä kertonut perheemme suunnitelmista, sillä mikään ei ole vielä selvillä: tarkempi aikataulu, kohdemaa tai arvio siitä kuinka pitkään olemme reissussa. Olen ajatellut ilmoittaa pomolleni lähdöstämme tämän kuun lopulla, jotta heillä on aikaa tehdä suunnitelmia nykyisen äitiyslomasijaiseni kanssa. Perusäitiyslomaa minulla on vielä toukokuulle. Näillä näkymin jään sen jälkeen vanhempainvapaalle reissumme ajaksi. Eli ehkä vuodeksi tai jopa pidemmäksikin aikaa. Alunperin olin ajatellut aloittaa töissä tämän vuoden syksyn aikana kun tyllerö on yli vuoden vanha.
Juttelin eilen työkaverini kanssa ja hän kertoi työpaikallani ainakin joidenkin ihmisten tietävän minun hakeneen ym. tehtävää. Kyse on julkisesta virasta ja hakutiedot ovat julkisia. Olin pitänyt mahdollisena, että kukaan ei sitä olisi huomannut, mutta näinhän siinä sitten kävi. Tietenkään en toivo tästä aiheutuvan vaivaannuttavaa ilmapiiriä. En silti koe tehneeni mitään väärää. Pystyn hyvin perustelmaan syyt miksi hain uutta tehtävää.
Tuntuu vähän oudolta ajatella, etten olisikaan nyt palaamassa töihin vähään aikaan. Toisaalta se tuntuu ihan luksukselta, toisaalta vähän haikealta. Olen aina ollut hyvin työorientoitunut ja työ on ollut isossa roolissa elämässäni.
Uskon ja toivon että sopiva tasapaino työn ja perheen kesken löytyy siellä kaukomaillakin! Ehkä jopa innostun opiskelemaan jotain vielä lisää?
Hei! Törmäsin vanhaan blogiisi ja tästä tämän blogin päivityksestä voisin päätellä, että olet saanut lapsen. Mikä tilanne ja miten tähän päädyttiin? Kuulisin mielelläni kuulumisia lapsettomuusasian etenemisestä!
VastaaPoistawww.toinenhoidoilla.vuodatus.net